Itsenäisyys ja riippuvuus

Itsenäisyyspäivä on tulossa, ja voimme jälleen kerran kiittää nöyrästi sotiemme veteraaneja ja lottia, jotka ovat tehneet paljon hyviä asioita maamme eteen. Joulukuun kuudetta ja Ilves-hotellin legendaarisia itsenäisyyspäiväjuhlia odotellessa on mainio tilaisuus kääntää huomio hetkeksi toisenlaiseen itsenäisyyteen.

Mieti sellaista ihmistä, joka luottaa aina vain itseensä ja epäilee koko ajan muita. Kukaan ei ole häntä koskaan mihinkään opettanu, eikä hän ole koskaan oppinut keneltäkään muulta yhtään mitään. Hän ei ole ikinä lukenut toisten tekstejä, sisäistänyt opettavaisia neuvoja eikä ainakaan ottanut niistä opikseen. Kuvittele, miten hän on selvittänyt kaiken aina itse. Minäminäminäminä pärjäänpärjäänpärjäänpärjään. Tällainen ihminen ei kysy neuvoa, eikä etenkään ota vastaan kritiikkiä.

Nyt mieti sellaista persoonaa, joka ei luota omiin arvioihinsa, vaan jotta hän voisi toimia menestyksekkäästi ja arvostetusti, hänellä pitää olla joku, johon nojata. Hänen on saatava toimintaansa valtuutus muilta. Nojata tekemisissään, sanomisissaan ja päätöksissään toisiin ihmisiin. Mieti, miten tällainen ihminen tarvitsee aina jonkun muun, johon turvautua. Ja kuvittele, kuinka hän tekee joka kerta juuri, niinkuin käsketään, eikä ikinä enempää kuin mitä on pyydetty tai käsketty.

Hurjaa? Edelläkuvatun kaltaisia ääripääihmisiä on hyvin hyvin vähän. He eivät yksinkertaisesti pärjää käyttäytymisellään yhteiskunnassa, eivätkä etenkään työelämässä. Äärimmilleen viety itsenäisyys tai täydellinen riippuvuus kanssaihmisistä ei nimittäin aja yhteisön eikä yksilön etua.

Mitä tasapainoinen itsenäisyys on?

Todellisessa tasapainoisessa itsenäisyydessä on kyse autonomian ja riippuvuuden tietoisesti säädellystä suhteesta ja vuorovaikutuksesta, joka on rakentunut vähitellen osaksi persoonaa. Todellinen itsenäisyys on siis oikeanlaista riippuvuutta toisista ihmisistä. Koettu itsenäisyys ei kuitenkaan ole vakio, vaan se riippuu myös tilanteesta. Itsenäisyyden asteeseen vaikuttavat monet tekijät kuten esimerkiksi auktoriteetti. Itsenäinen ihminen kykenee ymmärtämään auktoriteetin rajot ja uskaltaa uhmata niitä. Osa pystyy tähän paremmin osa heikommin. Mikäli huomenna pyydän tiimiläistäni valehtelemaan esimiehelleni, että olen tehnyt koko päivän kovasti töitä vaikka todellisuudessa vain läpsyttelin rintojani surffaillen Facebookissa, käytän asemaani väärin ja tiimiläiseni toimii aivan oikein, kun vastustaa pyyntöäni. Tämä tietenkin edellyttää häneltä itsenäisyyttä, joka tässä tapauksessa tarkoittaa kykyä huomata auktoriteetin tehneen sopimattomasti. (Se onkin eri asia, mikä määritellään sopivaksi ja mikä ei.)

EI muuta tänään. Kiitos ja kumarrus huipputyypeille ja -organisaatioille, joiden kanssa meillä on ilo työskennellä. Niin olkoot myös jatkossa. Kuten aina, teemme parhaamme ja mielellään vähän enemmän. Yhdessä olemme vahvempia mutta pärjäämme myös tarvittaessa yksin jonkin aikaa.

- Päivi L.

Innoittajat tänään:
Immanuel Kant
Christopher Browning
Stanley Milgram

Tykkäsitkö tästä? Jaa juttu!

Aiheet:

Ihmiset
Päivi Lehtonen

Päivi Lehtonen

Harvan kapteeni, valmentaja ja kaikkien sparrauskaveri aka Managing Director, joka vannoo vuorovaikutuksen nimeen, ajattelee asiakkaita ja löytää aina ratkaisun. Bloggaa mielellään ihmisistä, työelämästä, urasta, johtajuudesta, markkinoinnin johtamisesta sekä onnistumisista ja oppimisesta.