Kivi jalassa vai verkossa?

Pelastakaa Stockmann -keskustelu herätti suomalaiset keskustelemaan erilaisten kauppojen rooleista tulevaisuudessa: Onko kivijalkakaupoilla jalansijaa, kun "kaikki" ostavat pian "kaiken" verkosta? Keskustelu nosti esille yksilöitä, joilla on sinänsä arvokkaan mutuilun lisäksi myös todellista substanssiosaamista. Yksi heistä on ruoan verkko-ostamisesta väitöskirjansa tehnyt Arhi Kivilahti. Hiljattain itsekin verkkokauppiaaksi ryhtyneenä aloin seurata Kivilahden kirjoittelua ja löysin tämän artikkelin LinkedInistä. Vaikka oma verkkokauppiasurani on vasta alussa, on kivijalan puolella tullut toimittua jo vuosikymmenen verran. Asiakkaana olen liiankin kokenut, kummallakin puolella.

Kivi jalassa vai verkossa?

Artikkelissaan Kivilahti kertoo, kuinka moni on yllättynyt Amazonin suunnitelmista avata kivijalkamyymälä, yritys kun on nimenomaan verkkokaupan keulakuva, ja että myös hiljattain listautunut AliBaba on osoittanut kiinnostusta fyysistä kauppaa kohtaan sijoittamalla $900 miljoonaa kiinalaiseen tavarataloketjuun. Mitä, eikö upeanmahtava uuäksä (muotisana user experience) verkossa kokonaan syrjäytäkään fyysistä shoppailua, edes verkkokaupan jättiläisten mielestä?

Moni pienempi ja mainittuja jättiläisiä ketterämpi verkkokauppias on todennut, että ei, ja jo ajat sitten perustanut fyysisen myymälän. Suomalaiselle tutuin esimerkki lienee mahtavan domainin saanut verkkokauppa.com (Mitä mahtaisi muuten webstore olla suomeksi, jos Verkkokauppa.com olisi syrjäyttänyt "verkkokauppa"-sanan yleisnimenä? Internetmyymälä?). Pukukoruja myyvä BaubleBar kokeili verkkokaupan lisäksi pop-up-myymälää New Yorkissa viime kesänä. Kolmen kuukauden kokeilu innosti tekemään malliston yhdessä Anthropologien kanssa, ja tuomaan korut myyntiin Nordstromille. Ostoskorin koko on kuulemma fyysisessä myymälässä kolme kertaa suurempi kuin verkossa. Näille edelläkävijöille kivijalkamyymälä ei ole vanha, kalliskuluinen riippakivi vaan uusi mahdollisuus viestiä, markkinoida ja saada kuluttajat kokeilemaan.

Ei tarvitse olla alan tohtori ymmärtääkseen, että monien mielestä shoppailu on kivaa ja sosiaalista. Toiset rentoutuvat shoppaillen, toisille se on enemmänkin urheilumuoto. Itselleni shoppailu on aina ollut myös yksi tapa tutustua paikalliseen kulttuuriin. Tokion Harajukun värikkäät vaatekaupat, Singaporen toisiinsa yhdistyvät luxusostoskeskukset, Berliinin skeittishopit. Joskus kivijalkamyymälään astuminen on kuin kotiin tulisi; näin kävi esimerkiksi Uuden-seelannin Queenstownin Lululemonissa. Verkkokauppanakin aktiivinen joogabrändi tarjoaa kivijalkamyymälöidensä asiakkaille muun muassa ilmaisia jooga- ja pilatestunteja.

Olen viettänyt viime aikoina niin paljon aikaa päiväntasaajan tuntumassa, että meinasin jäätyä heti ensimmäiseen nollakeliin. Pari vuotta vanhasta, Stockmannin omaa mallistoa olevasta untuvatakista tulevat untuvat läpi niin, että näytän siltä kuin olisin paininut kanatarhassa. Koska Stockmann ei tosiaan ole entisensä, en jaksa mennä valittamaan. Päätin liittyä Canada Goosen nimeen vannovien joukkoon. Kävin sovittamassa takkia Tampereen Koskikeskuksen Modassa ja ajattelin löytäväni verkosta saman takin edullisemmin. Enpäs löytänytkään, hintapointit tuntuvat pitävän muutaman euron heitolla paikkansa eri kanavissa.

Tiesin, etten ehdi enää uudestaan shoppailemaan, joten päätin tilata takin verkosta. Lojaalina olisin tilannut takin Modan verkkokaupasta, mutta ei Modalla ollutkaan verkkokauppaa. Seuraavaksi yritin etsiä takkia Zalandolta, olisin tilannut takin klikkaamalla linkkiä suosikkiblogissani (luottaen, että kyseisellä bloggaajalla on affliate-diili) mutta ei takkia ollut Zalandon valikoimassa. Mielenkiinnosta tsekkasin myös Stockmannin verkkokaupan. Joko heillä ei ollut takkia kuin koossa L, tai vaihtoehtoisesti en osannut käyttää heidän verkkokauppaansa (yksi surkeimmista UX:istä, muuten). Lopulta päädyin tilaamaan takin Partioaitan verkkokaupasta, löydettyäni sieltä haluamani värin.

Markkinointi&Mainonta lehdessä uutisoitiin viime viikolla, että Paytrailin kautta tehdyistä maksuista yli 90% tehdään suomalaisiin verkkokauppoihin. Juttu oli otsikoitu "suomalaisten rahat eivät valukaan ulkomaisiin verkkokauppoihin". Selitys taitaa kuitenkin löytyä Paytrailin levinneisyydestä. Yhtä kaikki, vaikka asun 11 kilometrin päässä Helsingin keskustasta ja lähimmästä Partioaitan myymälästä, kun takki nyt kerran oli sovitettu, ei käynyt mielessäkään lähteä kaupungille tutkimaan, mahtaisiko jostain löytyä haluttu väri halutussa koossa. Toimitusvaihtoehdoksi valikoitui toimitus läheisen kauppakeskuksen SmartPostiin. Hulluihin aikatauluihini uusi palvelu sopii erinomaisesti: Ei tarvitse jonotella Postissa tai olla kuriirien tai Postin aukioloaikojen armoilla.

Kauankohan vielä jaksetaan jauhaa kivijalkamyymälöiden ja verkkokaupan vastakkainasettelusta, vai joko voisimme kaikki liittyä Kivilahden kelkkaan ja keskittyä näiden kahden viestintä-, markkinointi- ja myyntikanavan sulavaan yhdistämiseen?

P.S. Internet on omiaan lisäämään tietoa, ja joskus tieto lisää tuskaa. Tilaus oli jo matkalla, kun päädyin Googlaamaan, millä eettiseksi mainostetulla metodilla Canada Goosen hupunreunoja koristavat kojootit metsästetään. Ketunraudoilla. Toivottavasti Partioaitan palautuskäytäntö toimii, allekirjoittanut mieluummin palelee.