Riskienhallintaa arjessa ja yrityksessä

Ajelen päivttäin kuudenkympin tietä pitkin Pirkkalasta Tampereelle. Yhdeksän kymmenestä suojatiestä on merkitty kunnolla, ja lisäturvallisuutta tuovat liikenteenjakajat. Yksi suojatie on kuitenkin poikkeus. Se on aivan bussipysäkin kohdalla suositun kaupan kulmalla, joten käyttäjiä piisaa. Aina kun ajan kyseisen tien kohdalla, varon alitajuisesti tielle mahdollisesti ponkaisevia jalankulkijoita. Hehän eivät voi nähdä autoilijoita mäennyppylän takaa - eivät varsinkaan aamuisin, jolloin aurinko loimottaa suoraan silmiin. Näistä syistä hiljennän nopeutta joka kerta.

Riskienhallintaa arjessa ja yrityksessä

Viime viikolla ennakoinnista oli ensimmäistä kertaa konkreettista hyötyä, sillä autoni alle syöksyi vanhempi pariskunta kauppakasseineen ja koirineen. Onnettomuus oli hiuskarvan varassa, ja pariskunta pelästyi yhtä paljon kuin minäkin. Onneksi ennakoin! Tietoinen riskienhallinta, hyvä näkyvyys sekä normaalia paremmat renkaat pelastivat jalankulkijat. Näin jälkikäteen voin jälleen kerran todeta, että parempi laittaa rahaa, vaivaa ja/tai aikaa rahaa riskien ennaltaehkäisyyn kuin toteutuneiden riskien myötä realisoituneisiin omantunnontuskiin ja korvauksiin. Eikä se materiaalikaan ole niin justiinsa mutta ihmishenkiä ei voi ostaa takaisin.

Yrityksen riskit

Vähintään yhtä tärkeää kuin yksityiselämän riskienhallinta on mielestäni yritys- ja liikeriskien minimointi. Kaikissa yrityksissä kai hallitaan riskejä jollain tavalla mutta ennakoiva ja hyvin johdettu riskienhallinta on mielestäni tärkeintä. Kun aloittelimme yritystoimintaa 04-05, suurimmat riskit liittyivät kokemattomuuteemme pk-yrittäjinä. Vaikka olin opiskellut kauppakorkeakoulussa ja tehnyt töitä suuryrityksissä, eivät ne vastanneet pk-sektorin toimintaympäristöä. Toki kokemattomuudessa oli myös etunsa: koska emme edes tienneet tietyntyyppisistä riskeistä, emme osanneet pelätä niiden toteutumista ja vältyimme luomasta innostustamme rajoittavia ennusteita.

Toiminnan ja kokemuksen kasvettua voimakkaasti riskit muuttuivat. Lähtiessämme mukaan osaamispääomabisnekseen, joksi koulutetun oman henkilökunnan käyttöä ulkoistettuna myyntivoimana voidaan kutsua, riskimme liittyivät pääasiassa työsuhteiden hallintaan, resurssointiin ja työhyvinvointiin. Myös omaa jaksamista koeteltiin, sillä kasvuvauhti oli hurja. Paineet olivat kovat ja niiden aiheuttaja tuijotti peilistä. Toisinaan mietin, miten ihmeessä selviämme pelottavan nopeasta kasvusta ehjin nahoin mutta jälkikäteen voin iloita, että onnistuimme. Toki rapatessa roiskuu mutta perusasiat pitää pystyä hoitamaan kunnolla. Eräs paineita merkittävästi vähentänyt tekijä oli kasvun rahoittaminen tulorahoituksella. Ja edelleen olemme velaton osakeyhtiö.

Riskitöntä toimintaympäristöä ei ole

Eletään vuotta 2010 ja koen, että liike-elämän riskit ovat hallinnassamme entistä paremmin. Toki aina tulee uusia haasteita, sillä toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti. Tällä hetkellä merkittävimmät uhat liittyvät työmarkkinoihin, etenkin työvoiman saatavuuteen ja varsinkin työn ja tekijöiden yhteensovittamiseen. Toinen ennakoitavissa oleva riski on aineettoman brändi- ja osaamispääoman säilyttäminen ja vahvistaminen. Sanokaa masentavaksi mutta Berliiniin opintomatkalle lentäessämme mietin, mitä meidän firmasta jäisi jäljellä, mikäli sattuisi lento-onnettomuus. Oli surullista todeta, että meistä jäisi kasa paperia, sähköisiä manuaaleja ja toimintaohjeita, nerokkaita kampanjoita, muutama ideapankki sekä uskomaton määrä yrityksen pyörittämiseen liittyvää dataa salasanojen takana. Kaiken muun voi ostaa tai hankkia takaisin muttei ihmishenkiä.

Suurimmat riskit

Yleisesti toimialaan liittyen olen huomannut, että suurimmat riskit liittyvät henkilöstöstrategisiin linjauksiin, esimistyöhön, rahoitukseen, innovaatioprosesseihin ja kaupallistamiseen. Myynninedistämispuolella esiin nousevat edelleen työsopimusasiat. Merkittävä osa työntekijöistämme on kokenut negatiivisia fiiliksiä työsuhteen hallintaan liittyen. Etenkään uudet yrittäjät eivät ymmärrä, tiedä tai halua ajatella palkkatyöntekijöiden käyttöön liittyviä vastuita ja velvollisuuksia. Unohdetaan jostain kumman syystä perusasiat eli että työntekijöiden turvallisuudesta tulee huolehtia, heidän työsopimustensa pitää olla lainmukaisia, heidät tulee perehdyttää työhön ja heille täytyy hankkia vakuutukset ja sopivat työvälineet.

Promoottorin työsuhteessa kohtaamat epäkohdat

Työntekijäkunnan kertoman mukaan epäselvyyksiä on ilmennyt palkkauksessa, sopimisessa, TEL-tilityksissä, sairaslomakorvauksissa ja lomarahakäytännöissä. Yleisimmät työntekijöiden kertomat epäoikeudenmukaisuudet ovat:

  • Palkan maksamatta jättäminen, maksu myöhässä tai väärän suuruisena
  • TEL-tilitykset on jätetty tekemättä, mikä selviää yleensä vasta jälkikäteen
  • Sairaslomakorvauskäytäntöä ei tunneta ollenkaan tai sen tuntemus esimerkiksi perheellisten työntekijöiden osalta on puutteellista
  • Työsopimuksia tai -todistuksia ei toimiteta, niitä puuttuu olennaisia tietoja tai ne ovat sisällöltään lain vastaisia.

Osaamis- ja tietopääoma

Myöskään osaamiseen, sitouttamiseen ja kehittymiseen ei laiteta panoksia vaan kuvitellaan työntekijöiden olevan itsestään ohjautuvia aina tyytyväisiä supernaisia ja -miehiä, jotka selviävät tilanteesta kuin tilanteesta. Useimmiten unohdetaan sekä yrityksen oma että projektikohtainen perehdytys, mikä taas vähentää sitoutumista ja tyytyväisyyttä. Monesti kyse ei ole edes unohtamisesta vaan siitä, ettei perehdytystä osata myydä laskutettavan työnä ja jätetään se siksi hoitamatta kokonaan. Uskotaan naiivisti, että "kyllä asiat järjestyy" ja unohdetaan kuuluisa Murphyn laki, jonka mukaan asiat menevät taatusti pieleen jollain tavalla, mikäli siihen on pieninkin mahdollisuus. Ja monitahoisessa promootiotyössä näitä mahdollisuuksia piisaa.

Kuten aiempi esimerkkini yksityiselämästä osoitti riskien ennaltaehkäisy on parasta riskienhallintaa. Miksi pitäisi odottaa, että jotain vakavaa sattuu ja vasta tämän jälkeen herätä todellisuuteen? Riskienhallintaa ei voi tehdä vähän sinne päin tai silloin, kun sattuu huvittamaan. Monia muita asioista voi hoitaa tuolla mentaliteetillä mutta mikään ei ole kauheampaa kuin piittaamattomuudesta aiheutuneiden toteutuneiden riskien synnyttämät omantunnontuskat.