Ilta hämärtyy vähitellen yöksi, ja istun suuren ja mahtavan tähtitaivaan alla katsellen naapurin katon yläpuolelta oikealle loittonevia lentokoneita. Aasian lautta on jälleen lähtenyt liikenteeseen moottorinjylinästä päätellen. Satoja suomesta, suomalaisuudesta ja Suomen luonnosta häkeltyneitä ihmisiä palaa joukottain koteihinsa eri puolille Aasiaa, missä raikas ilma ja linnunlaulun kuuleminen vasten hiljaisena sykkivää metsän huminaa eivät ole itsestäänselvyyksiä. Vaahtera kahisee, kissa mouruaa kauempana, naapurin liiketunnistemella syttyvät valot ovat vaimenneet. Kädessäni höyryää kuppi kuumaa kahvia. Kuten äitini ja äitini äiti (rauha hänen sielulleen) sanoisi: rauhankahvit.
Lue lisää ›