Työssä jaksamisesta ja tehokkuudesta

Olen kuullut yhden jos toisenkin iloinneen, kuinka ihmiset ovat muuttuneet tuottavimmiksi viimeisimmän laman jälkeen. Töitä paiskitaan niska limassa, sillä työmäärä ja tavoitteet ovat lisääntyneet samassa suhteessa irtisanottujen määrän kanssa. Pelko oman työpaikan menettämisestä pakottaa ihmiset tekemään töitä enemmän. Kyse ei kuitenkaan ole automaattisesti tuottavuuden tai arvokkaan työn lisääntymisestä. Kohtuuttomat enemmän-, nopeammin tai tehokkaammin -vaatimukset johtavat harvoin sekä yrityksen että työntekijän kannalta parempaan lopputulokseen.

Työssä jaksamisesta ja tehokkuudesta

Mietitään jaksamisasiaa tutummasta näkökulmasta. Kun nostaa euroja tililtä enemmän kuin siellä on, menee vararikkoon - eikö? Sama voi tapahtua työelämässä. Kun tekee töitä enemmän kuin pystyy, menet henkiseen vararikkoon. Toisin sanoen tuottamattomaton työn määrä lisääntyy räjähdysmäisesti, kun töitä on liikaa, eikä niitä pysty enää hoitamaan ajatuksella ja ilman virheitä. Keskittyminen ja työnilo kärsivät, kun ihminen joutuu jatkuvasti porskuttamaan jaksamisensa äärirajoilla. Mitään vippaskonstia suorituskyvyn moninkertaistamiseksi ei ole olemassa, vaikka työstä sinänsä voidaan tehdä tehdä huomattavasti tehokkaampaa organisoimalla, vastuuttamalla ja asennoittamalla työntekijät optimaalisesti. Kuitenkin se fakta on vain hyväksyttävä, ettei kukaan meistä ole kone. Aivan kuten pankkitililläkin, nostoraja tulee jossain vaiheessa vastaan. Toisilla raja on korkeampi, mutta jokaisella se on olemassa.

Jaksamisen rajat

Jaksamisen rajoja pisti miettimään s euraavat teemat, joihin törmäsin verkossa etsiässäni uusia asiantuntija-artikkeleita motivointiin liittyen.

  • Ihmisen unen tarve on hyvin yksilöllinen, mutta terve aikuinen tarvitsee sitä n. 7-9 tuntia yössä. Harva suomalainen pystyy nukkumaan noita määriä, sillä jo pelkkä työpäivä saattaa venyä lähemmäksi kymmentä tai kahtatoista tuntia. Eräs ystäväni lähtee 06:02 Pendorolinolla töihin Helsinkiin Tampereelta ja palaa sieltä joka ilta klo 20.00 pintaan kotiin tuttunsa kyydissä. Varsinaista työaikaa on siis kloo 8 - 17 ja tähän matkat päälle. Aika hurjaa.
  • Erään Ernst & Youngin teettämän tutkimuksen mukaan hektisessä työelämässä jaksoivat parhaiten ne ihmiset, jotka viettivät kunnon pitkät lomat. Tämä tulee muistaa niiden promoottoreiden kanssa, jotka tekevät täyttä päivää esimerkiksi jälleenmyyjäkouluttajina tai myynninedistäjinä. Lomistahan on myös säädetty laissa.
  • Reilua ylityöpanosta antavat ihmiset ovat sairaampia kuin muut työntekijät. He nukkuvat vähemmän, eivätkä jaksa olla virkeinä koko työpäivää. He ovat myös tyytymättömämpi työhönsä sekä suoriutuvat huonommin tehtävistään. Onko keikka- ja projektityössä sittenkin tehokkuuden salaisuus, mikäli vain työtä osataan johtaa oikein sekä organisoinnin että palkitsemisen näkökulmista?
  • Mitä pidempään ja säännöllisemmin ihminen tekee töitä jatkuvalla ylikuormituksella, sitä vähemmän jokainen lisätunti tuottaa todellista arvoa. Tämä alkaa näkyä näissä nk. HC-promootioissa, joiden kestoksi on toivottu 15 tuntia ja tekijäksi yhtä ja samaa ihmistä. Ihminen ei ole robotti, jonka työtahti kiihtyy, kun saranat saavat rasvaa. Keikkatöissä, joissa ei ole kyse henkilömäärään sidotusta laskutusmallista, vaan niin sanotusta rutiininomaisesta tuntityöstä, jaamme poikkeuksetta yli 12-tuntiset työpäivät kahdelle. Todellinen arvokkaan työn määrä on paljon suurempi kahdella ihmisellä, vaikka asiakkaasta saattaisikin tuntua kurjalta, että työ joudutaan jakamaan kahden vastuulle. Toki näihin vastuukysymyksiin vaikuttavat monet muutkin seikat kuin työvuoron pituus.
  • Enemmän suoritettuja tehtäviä, esimerkiksi puhelinsoittoja tai asiakaskontakteja, harvoin tarkoittaa enemmän arvokasta työtä. Olen kerran jos toisenkin päässyt keskustelemaan muun muassa siitä, miksi yksi promoottori ei voi yhden tunnin aikana myydä 60 snapsia täydessä ravintolassa eikä kirjoittaa 30:ä maksu-tv-palvelusopimusta. Ravintolapromootiossa jonkun täytyy myös avata pullot, kaataa juomat, rahastaa asiakkaat ja tilittää välillä käteiskassaa. A4-pituisen palvelusopimuksen kirjoittaminen käsin on taas teknisesti mahdoton ajatus. Ja etenkin, kun asiakkaalta pitää pyytää henkilöllisyystodistus ennen allekirjoitusta, tehtävästä ei voi selvitä minuutissa per kontakti. Monet kaivaa lompakkoa povitaskusta pelkästään puoli minuuttia.

Juosten vai kävellen?

Ylipäänsä juokseminen täysillä ei ole niin tuottavaa, miltä se saattaa vaikuttaa. Mietippä asiaa vaikka tuotelinjalla toimivan lajittelijan perspektiivistä, koska asia on helpompi hahmottaa konkreettisella tasolla kuin myynti- tai tietotyöläisen näkökulmasta. Lajittelijan tehtävänä voi olla keltaisten ja punaisten lippalakkien erottaminen toisistaan sekä pintapuolinen laaduntarkastus ennen pakkausta. Niin kauan kuin lajiteltavaa tulee eteen järkevällä tahdilla, lajittelija ehtii tarkastaa tuotteet ja nostaa punaiset hatut omiin bokseihinsa ja keltaiset omiinsa. Hän pysyy valppaana ja voi keskittyä siihen, mitä tekee. Eriväriset hatut menevät juuri oikeisiin paikkoihin ja virheelliset hävikkisaaviin. Mutta kun tavaraa tuupataan enemmän kuin mitä ihmisen sietokyky sallii, virheiden määrä lisääntyy. Lajittelija ei pysty enää pitämään hallussaan kokonaiskuvaa tilanteesta, vaan joutuu stressaamaan ja sähläämään jaksamisensa äärirajoilla. Lopulta hän toteaa tehtävän mahdottomaksi, tympääntyy, väsyy ja joko vaihtaa toimenkuvaa tai sairastuu.

Myyntityössä ja myös myynnin johtamistyössä törmää samaan ilmiöön. Mitä nopeammin joutuu työssään juoksemaan, sitä vähemmän on aikaa kokonaisuuden tarkkailuun tai aikalisän ottamiseen silloinkaan, kun niin pitäisi tehdä. Monet kohtalokkaat virheet on tehty nimenomaan paineessa ja tehokkuuden nimissä! Työn muuttuminen pelkäksi rutiininomaiseksi suorittamiseksi tappaa kyvyn katsoa omaa työtä pitkän tähtäimen näkökulmasta, joka on elintärkeä osa-alue menestyksen kannalta. Myyntihenkilökunnan tuottavuuden mittaaminen pelkkien päivittäisten myyntimäärien perusteella, etenkään silloin, kun ihminen on tehtävässään uusi tai työnkuva on tekijälle uusi, ei ole se kattavin ratkaisu. Työn oppiminen ja ympäristöön sopeutuminen vie aina oman aikansa. Tämän vuoksi vältän leimaamasta ketään tehottomaksi, motivoitumattomaksi tai heikosti menestyväksi työntekijäksi muutaman työtunnin tai -päivänkään perusteella.

Asia on tärkeä myös promootiopalveluiden ostajan näkökulmasta, koska ostajan todella kannattaa kahdesti miettiä, haluaako kilpailuttaa palvelutarjoajansa jatkuvasti uudelleen, eli käyttää aina niin sanotusti uusia tekijöitä, jotka pitää myös perehdyttää ja ajaa sisälle taloon joka kerta uudelleen. Investoidahan joutuu aina, jos meinaa saavuttaa jotain, mutta se, mihin investointi kohdistuu, riippuu siitä, toimitaanko uuden tai vakiintuneen kumppanin kanssa. Ihmisiä me kaikki olemme ja ihminen on varsin tehokas "työjuhta", kun tämä inhimillisyyden näkökulma osataan ottaa huomioon ja nähdä se voimavarana eikä ongelmana.