Tyydy osaasi

Kävin viime viikolla niskani takia jälleen kerran craniosacraaliterapiassa. Hoidossa, jonka ansiosta pystyn kävelemään, istumaan ja tekemään töitä. Olin nimittäin melkoinen raato, ennen kuin löysin fysioterapeutin, joka osasi antaa CST:ta ja ohjata niskanhallintaharjoitteluni tapaturmani jälkeen 2008.

Tyydy osaasi

Vointini on tosi paljon parempi, kuin viime vuonna tähän aikaan. Viime elokuussa makasin sängyn pohjalla toimettomana ja yritin raapia hyvinä päivinä työjuttujani kasaan suhteellisen surkealla menestyksellä. Puhelimen näyttö ei ole tehty kirjoitustyöhön mutta monet verkkosivut ja artikkelit tuli tuotettua tuolla pahaisella. Hermothan siinä meni, mutta pakko oli puskea eteenpäin. Pyhällä hengellä ei kukaan elä.

Tein töitä tunnin kerrallaan ja sen jälkeen kävin joko laattaamassa tai vedin Imperiumin vastaiskun eli Burana 800:n ja toivoin pahimman olon menevän pian ohi. Toisinaan kummastakaan ei ollut mitään apua, vaan kuula oli kipeä 24/7 ja paha olo jatkui ja jatkui. Välillä itkeä tireuttelin surkeaa kohtaloani, välillä nakkelin puhelintani pitkin seiniä ja välillä vedin tilapäiset masikset kehiin, enkä tehnyt mitään muuta paitsi mietin millainenkohan kesä 2010 olisi. Tiesin, että en saisi stressata työstä ja yrityksestäni, mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty.

Onnekseni voin todeta, että tämä kesä on on ollut huomattavasti parempi kuin edellinen. Kesästä -08 ei oikein olekaan mitään mielikuvaa. Sen verran pahasti pää kopsahti kaatuessani. Ehkä ihan hyvä, etten muistakaan kaikkea kipua ja ketutusta. Mutta mitäs me menneistä, nyt pitää keskittyä tähän päivään, sillä tästä hetkestä voin tehdä juuri sellaisen, mitä haluan. Tulevaisuuden suhteenkaan en stressaa liikoja. Asioilla on tapana järjestyä.

Ilokseni olen pystynyt tekemään tänä kesänä töitä tavalliseen tapaan, sekä päässyt käyttämään kaikkia niitä tietoja, taitoja ja ajatusmalleja, joita nöyristely tapaturman edessä opetti.Voi luoja, kuinka paljon olen odottanutkaan tätä hetkeä, että voin hyödyntää kaikkea sairastelun ajalta mukaan tarttunutta materiaa työssäni! Sen ajatuksen voimalla olen jaksanut vaikeinakin päivinä, vaikkei helppoa ole ollut. Ensin vietin vuoden sängyn pohjalla ja sitten toisen vuoden kotitoimistossa neljän seinän sisällä kehäraakkina.

Ihminen kestää yllättävän paljon, kun on ihan oikeasti pakko. Myös fyssarini lausahduksella "tyydy osaasi" on ollut suuri vaikutus jaksamiseeni. Kovin monet eivät suostu hyväksymään ajatusta siitä, että jokaisella meillä on jotain sellaista, missä olemme erityisen hyviä - jopa loistavia - mutta suurimman osan elämässä eteen tulevista haasteista osaakin ratkoa joku toinen. Niin surkealta kuin tuo osaansa tyytyminen kuulostaakin, niin todellisuudessa sen hyväksymisessä piilee onnistumisen ja onnellisuuden salaisuus.

Kun tietää, mitä osaa, mitä ei osaa, missä voisi kehittyä ja mitkä kannattaa suosiolla jättää muiden tehtäväksi, on huomattavasti helpompi saavuttaa ammatillinen tasapaino. Minä en osaa esimerkiksi: graafista suunnittelua, jazz-tanssia, koodata web-sivuja enkä olla innostumatta liikaa. Mutta mitä väliä sillä on? Onneksi on ihmisiä, jotka osaavat ja joilta voi pyytää apua ja neuvoa tai ostaa tätä osaamista. Huomattavasti tärkeämpää kuin kamppailla jatkuvasti sitä vastaan, mitä ei osaa, on keskittyä siihen, mitä jo hallitsee ja pyrkiä kehittämään itseään sillä sektorilla.

Se jos mikä on varsin armollista ja siitä tulee erittäin hyvä olo. Suosittelen!

- Päivi L.