Voiko työharjoittelun hoitaa etänä?

Monet promoottoreistamme haluavat suorittaa työharjoittelunsa promokeikoilla, joita voidaan tietyissä tapauksissa täydentää muun tyyppisillä tehtävillä. Pääasiassa harjoittelut ovat sujuneet mutkattomasti mutta tänään törmäsin poikkeuksellisen haasteelliseen asetelmaan.

Voiko työharjoittelun hoitaa etänä?

Toisella paikkakunnalla asuva promoottorimme halusi suorittaa ammattitutkintoonsa kuuluva harjoittelun meille yhdistäen promootiokeikat ja muut meidän kehitystehtävät. Harjoittelutunnit olisivat tulleet täyteen, olisin ohjannut harjoittelun itse ja työn seuranta oli järjestetty sähköisesti sekä paikallisen teamleaderin ja kyseisen promomyymälän myymäläpäällikön toimesta. Promoottorin työtä ja menestystä olisi arvioitu jatkuvasti, sillä työntekijöidemme yksi tehtävä on myynti- ja/tai kontaktiraporttien täyttäminen, mikä antaa tietoa myös työssä menestymisestä.

Olin todella innoissani yhteistyöstä, kuten myös promoottorimme. Seuraavista kahdesta kuukaudesta tulisi opettavaista aikaa. Me saisimme tärkeää kilpailija- ja markkinatietoa ja promoottori haluamaansa kokemusta. Valitettavasti oppilaitos päätti laittaa kapuloita rattaisiin vedoten siihen, ettei työharjoittelua pystytä valvomaan eikä ohjaamaan edes osittain etänä. Todettiin myös, että työnantaja (eli me) ja työn suorittamispaikka (myymälä) eivät voi olla fyysisesti eri osoitteissa - periaatteesta.

Ymmärrän ajatuskulun ehdottomuuden taustalla mutten suostu hyväksymään sitä. Aina on olemassa myös toinen näkökulma, ja oma ajattelunkulkuni etenee tässä tapauksessa jotenkin näin: Merkittävä osa nuorista valmistuu työelämään, jossa oma osaaminen kiteytyy asiantuntijuuteen, jota voi välittää abtraktisti eteenpäin. Kyseisen opiskelijan työsarkaa olisi nimenomaan erilaisten verkkoprojektien suunnittelu ja toteutus. Luvassa on huomattavasti vähemmän käytännöllisiä IT-puolen tehtäviä, kuin mitä ammattitutkinnon suorittaneilla perinteisesti. Harjoittelun suorittaminen etätyön menetelmin olisi varsin perusteltua. Työelämässä opiskelija kohtaa jokatapauksessa etätyöympäristöjä, eikä tämä rajoitu pelkästään IT-sektoriin. Esimerkiksi tukku- ja maahantuontipuolella on siirrytty monissa firmoissa yksittäisten maakohtaisten edustajien/myyjien käyttöön, jotka toimivat nimenomaan kotitoimistoistaan käsin etänä.

Etäharjoittelumalli palvelee monella tavalla sekä opiskelijaa että työelämää. Ensinnäkin se tuo lisää tarjontaa etenkin pienempien seutukuntien opiskelijoille, jotka eivät löydä kiinnostavaa harjoitteluyritystä opiskelupaikkakunnaltaan mutteivät pysty muuttamaan 2-4 kuukaudeksi muualle. Harva pystyy! Toiseksi, etänä ohjatut työharjoittelut ovat myös yrityksille harjoittelumahdollisuus verkkoympäristössä toimimiseksi. Työn organisointia, esimieskäytäntöjä ja viestintätapoja voitaisiin aidosti viedä kohti verkkokulttuuria. Uusi helppokäyttöinen käyttäjäänsä ohjaava teknologia on kaikkien saatavilla lähes ilmaiseksi mutta ei sitä uskalleta välttämättä kokeilla. Ehkä osaava harkkari rohkaisi tähän?

Kerta ammattikouluissa ja ammattikorkeakouluissa hyödynnetään tälläkin hetkellä virtuaalisesti organisoitua globaalia harjoitusyritystoimintaa oppimenetelmänä, niin miksei työharjoittelun suorittamista voisi kokeilla sähköisen ympäristön tarjoamin mahdollisuuksin, joskin aivan todellisen olemassa olevan yrityksen ja osaavan työnohjaajan kanssa? Aikaansa seuraavista yrityksistä löytyy työvälineet etäharjoittelun ohjaamiseen, enkä henkilökohtaisesti pidä sitä työläänä. Meillä homma voisi mennä näin: Tunnit ja raportit toiminnanohjausjärjestelmään. Projektinhallinta ja arkinen viestintä Basecamppiin, joka on fiksu projektihallinta netissä. Go To Meeting -verkkoneuvottelupalvelu koulutuksiin, palavereihin ja työnohjauskeskusteluihin. Toggl ajanhallintaan. Survey Monkey kyselyihin, Presently pikaviestintään ja näiden apujen lisäksi on tietenkin kännykkä, meili, suu, kaksi korvaa, silmää - ja VR:kin kulkee toisinaan aikataulussa. Ja tähän lisäksi joitain henkilökohtaisia tapaamisia ja mahdollisia lähipäiviä.

Ja valitsemalla mordernin verkkotyöympäristön hallitsevan harkkarin, kuten tässäkin tapauksessa oli tarkoitus, ei perehdyttämisestä tule liian raskasta. Jossei yksittäisellä opettajalla, opiskelijalla eikä työnantajalla ole mitään tällaista organisointia vastaan, miksei toimintatapaa voi kokeilla? Tai ennemmin haluan tietää, miksi se pitää periaatteesta kieltää? Etenkään tässä tapauksessa, kun työvälineetkin ovat olemassa.

Isommassa mittakaavassa toteutuessaan etäharkkareiden työtiloina voidaan hyödyntää tyhjiä luokkia, joista saa pienellä virittämisellä mukavia etätyöyhteisöjä. Valvojina, mikäli sellaisia edes tarvitaan, voidaan hyödyntää opinnoissaan edenneitä toisen alan opiskelijoita, esimerkiksi kasvatustieteilijöitä, sekä esimerkiksi vapaaehtoistyöläisiä, kuten juuri eläkkeelle tai osa-aikaeläkkeelle jääneitä kasvatusalan ammattilaisia.

Jos kyse on siitä, että etäharjoittelun uskotaan lisäävän lusmuilua, väitän, että ne jotka haluavat laiskotella, onnistuvat tekemään sen aivan yhtä tehokkaasti myös niissä ei-virtuaalisissa työympäristöissä, joissa virallinen valvoja/työnohjaaja hengittää niskaan aulisgerlandertyyppisesti. Ja sitä paitsi kun etäharjoitteluun valitaan motiiveiltaan, taidoiltaan ja asenteeltaan oikeanlaisia opiskelijoita, tällaiset haasteet minimoituvat.

Dingon C-kasettitaltioinnit, rullafilmikamerat ja neonväriset lasketteluhaalarit oliva kovia ilmiöitä 80-luvulla mutta jotta niitä saadaan myytyä 2000-luvulla, on tuotteita ollut pakko uudistaa ja mukauttaa. Miksi työharjoittelulle ei voi tehdä näin? Aloitetaan kokeilulla ja laajennetaan, mikäli ratkaisu on mielekäs. Kaavoihin kangistuminen ei palvele oppilaitoksen, opettajan, opiskelijan eikä yrityksen etua.